Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Omat ensimmäiset kokemukset ajaviin koiriin liittyy hyvin nuorena miehenalkuna saatuihin muistoihin. Asuimme maalla ja meillä oli Raiku niminen suomenajokoira. Muistan Raikusta ainakin että sille ammuttiin monesti useita jäniksiä päivässä ja että välillä meni iltamyöhään ennen kuin koira saatiin kiinni. Siihen aikaan ei ollut koiran kaulassa kuin tavallinen nahkapanta eli jos koira ei ajanut tai jos ajo oli kulkeutunut liian kauas ei ollut harmainta aavistusta missä se Raiku mennä viipotti. Raikun ollessa parhaassa iässä eli noin 5 vuotias se jäi auton alle ja loukkasi jalkansa niin pahasti että omistaja katsoi parhaaksi että eläinlääkäri päästää sen tuskistaan. Raikulla oli kuitenkin teetetty jälkeläisiä aiemmin ja niinpä meille muuttikin Raikun pentu Remu. Remusta näytti kehittyvän yhtä hyvä ajokoira mutta sitten se rupesi ajelemaan sorkkaeläimiä ja omistaja luopui koirasta.

No kipinä oli kuitenkin syttynyt ja kun metsästyskortti oli kerta suoritettu niin lintumetsällä tuli kuljeskeltua aika paljonkin. Vuonna 1998 tuli kuitenkin muutto kaupungille ja tämä harrastus hiipui pois. Kuitenkin vuosia myöhemmin (2005) rupesin jälleen käymään lintumetsällä eli kipinä ei ollut kokonaan sammunut! Oma koiraharrastus alkoi vuonna 2006 kun rupesin etsimään itselle ajavaa koiraa. Ensin mietin että jänis- vaiko lintukoira mutta se että jänistä saa metsästää puolet vuodesta ratkaisi asian. Jonkin aikaa etsittyäni minulle tarjottiin beagle-urosta ja sehän täytyikin ostaa! Myöhemmin hommasin myös nartun koska koirien kasvatus ja muu harrastus oli alkanut kiinnostaa. Tämän uroksen kanssa käytiin kerran ajokokeessa ja sen verran näyttelyissä että sertit tuli kerättyä kasaan! Ikävä kyllä asiat menivät elämässä sille mallille että tuli muutto lähelle Helsinkiä pieneen yksiöön ja jouduin beagleistäni luopumaan.

Vuonna 2012 muutin takaisin Kuhmoon ja ajattelin että metsästeleisin toisten koirien kanssa ja itselle en enää hommaisikaan koiraa. Kuitenkin jonkin aikaa tätä touhua harjoittaessa alkoi samana syksynä tuntumaan että jospa kuitenkin vielä ottaisin pennun kasvamaan... Veljelleni tästä mainitsinkin ja sanoin että narttu sen kuitenkin olla pitää koska on tuo kennelnimi ja kasvattaminen edelleen kiinnostaa! Hetken päästä veljeni tuumi että Sotkamossa oli Jahtiparin kennelissä ainakin ollut pentuja joku aika aiemmin. No äkkiä kotisivut auki ja kuinka ollakkaan yksi narttu jäljellä! Ei muuta kuin pentu varaukseen ja parin päivän päästä katsomaan. Samalla reissulla Jahtiparin Aamu olikin auton kyydissä matkalla Kuhmoon!

Jani Suontausta

Hyrynsalmentie 3126 as.1 88740 Härmänkylä

046-5645164

janisuontausta@hotmail.com


 

 

©2018 Kennel Mustikkametsän - suntuubi.com